Isämme Veijo nukkui pois pitkän elämän jälkeen. Hän oli ihminen, joka löysi hyvää lähes mistä tahansa ja jaksoi olla läsnä meille lapsille vielä silloinkin, kun omat voimat alkoivat hiipua. Hänen naurunsa ja tapansa kysyä ”miten sinä tänään jaksat” tuntuivat aina erityiseltä.
Kaipaamme isän lempeää iloa ja arjen pieniä tekoja, joilla hän sai ympärilleen rauhaa ja toivoa. On lohduttavaa ajatella, että sama lämpö kulkee meissä edelleen, jokaisessa päivässä jossa muistamme hänet.






Yksi vastaus
Lämmin osanottomme,
Maija perheineen