Isä.

Tätä tekstiä on ollut yllättävän vaikea kirjoittaa. Sanottavaa on paljon ja tuntuu mahdottomalta mahduttaa 80 vuoden elämä muutamaan kappaleeseen.

Monet tunsivat sinut rauhallisena ja vähäpuheisena miehenä. Me taas tiesimme, että huumoria löytyi kyllä, kunhan sitä jaksoi vähän odottaa. Jos joku kehui sinua, vastasit yleensä jotain tyyliin: ”No jaa…” ja vaihdoit puheenaihetta. Kehut eivät koskaan tuntuneet olevan sinua varten.

Lapsuudestani muistan ennen kaikkea turvallisuuden. Sinä olit aina siellä. Jos polkupyörä hajosi, se korjattiin. Jos oli paha mieli, et ehkä puhunut siitä paljoakaan, mutta istuit viereen ja keitit kahvit. Jotenkin tuli aina sellainen olo, että kyllä tämä tästä.

Työ oli sinulle tärkeää. Teit pitkän uran sähköasentajana, ja vielä eläkkeelläkin kävit auttamassa milloin naapuria, milloin lapsia. Meidän talossa ei tainnut olla yhtään rikkinäistä pistorasiaa kovin kauaa.

Äidin kanssa muodostitte sellaisen parin, jota moni ihaili. Ei teillä ollut tapana julkisesti hössöttää toisistanne, mutta sen näki pienistä asioista. Siitä, että aamukahvi oli valmiina. Siitä, että auto oli aina lämmitetty talvella toiselle. Kun äiti menehtyi muutama vuosi sitten, tuntui kuin osa sinustakin olisi hiljentynyt. Silti jaksoit kysyä aina ensimmäisenä, miten me muut voimme.

Lapsenlapsille olit pappa, joka ei koskaan tullut kylään tyhjin käsin. Milloin oli karkkipussi taskussa, milloin taskuveitsi, jonka käyttöä piti tietenkin ensin opettaa. Kesämökillä paistoit lettuja, opetit onkimaan ja annoit jokaisen kokeilla soutamista, vaikka välillä vähän jännittikin.

Ehkä kaikkein eniten sinut löytää metsästä. Sieltä, missä sammal tuoksuu sateen jälkeen ja aurinko siivilöityy männynrunkojen välistä. Siellä sinä viihdyit parhaiten. Et tarvinnut suuria sanoja etkä suuria suunnitelmia. Riitti, että sai olla.

Viimeisinä vuosina sanoit monta kertaa, että ”ihan hyvä elämä tämä on ollut”. Silloin emme ehkä pysähtyneet kuuntelemaan sitä kunnolla. Nyt nuo sanat palaavat mieleen usein.

Kiitos isä kaikesta siitä, mitä opetit. Rehellisyydestä, työnteosta, muiden auttamisesta ja siitä, ettei aina tarvitse pitää itsestään suurta ääntä ollakseen tärkeä.

Sinua tulee valtava ikävä.

Lepää rauhassa.

Rakkaudella,

Anna sekä koko perhe