Muistokirjoitukselle ei ole yhtä oikeaa rakennetta. Silti moni pysähtyy miettimään, mitä siihen yleensä kuuluu ja mistä olisi luontevaa aloittaa.
Muistokirjoituksen sisältö vaihtelee sen mukaan, kenelle se on tarkoitettu ja missä se julkaistaan. Lehdessä julkaistava teksti on usein tiiviimpi, muistotilaisuudessa luettava hieman henkilökohtaisempi. Yhteistä niille on se, että ne kertovat henkilöstä ja eletystä elämästä.
Tälle sivulle on koottu joitain asioita, mitä muistokirjoituksessa usein käsitellään. Kaikkia ei tarvitse käyttää, eikä mikään niistä ole pakollinen.
Perustiedot ja elämänvaiheet
Monet muistokirjoitukset alkavat perustiedoilla. Nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä keskeiset elämänvaiheet auttavat lukijaa sijoittamaan ihmisen aikaan ja elämänkulkuun.
Elämänvaiheita ei tarvitse käydä läpi yksityiskohtaisesti. Usein mainitaan lapsuudesta, perheestä, opiskelusta tai muutosta, joka vaikutti elämän suuntaan. Tavoitteena ei ole täydellinen elämäkerta, vaan kokonaiskuva.
Joissain muistokirjoituksissa perustiedot ovat hyvin lyhyet, toisissa ne muodostavat rungon koko tekstille. Molemmat tavat ovat tavallisia.
Persoona ja tapa olla
Monille muistokirjoituksen tärkein osa liittyy siihen, millainen ihminen henkilö oli. Persoona, luonne ja tapa kohdata muut tekevät tekstistä tunnistettavan.
Persoonan kuvaaminen ei vaadi suuria sanoja. Tavalliset havainnot, kuten rauhallisuus, huumorintaju, suorapuheisuus tai huolehtivaisuus, riittävät usein. Myös pienet tavat ja toistuvat piirteet kertovat paljon.
Muistokirjoituksessa ei tarvitse pyrkiä täydelliseen tai siloiteltuun kuvaan. Riittää, että kuva tuntuu todelta.
Ihmissuhteet ja merkitys muille
Muistokirjoituksessa voidaan kuvata sitä, millaisissa rooleissa henkilö oli muille. Perhe, ystävät, työyhteisö tai harrastuspiiri ovat usein keskiössä.
Merkitystä voi määritellä haluamallaan tavalla. Mutta usein jo se, että mainitsee ihmisen paikan toisten elämässä, riittää. Joillekin hän oli turva, toisille esikuva, joillekin tärkeä arjen jakaja.
Tämä osa voi olla lyhyt tai laajempi riippuen siitä, kuinka henkilökohtaiseksi teksti halutaan tehdä.
Työ, tekeminen ja arki
Työ ja tekeminen ovat monelle keskeinen osa elämää. Ammatti, vapaaehtoistyö, harrastukset tai muu tekeminen voivat kertoa paljon siitä, mikä ihmiselle oli tärkeää.
Muistokirjoituksessa työn mainitseminen ei tarkoita ansioluettelon kirjoittamista. Riittää, että se tuo esiin jotakin olennaista arjesta tai elämäntavasta.
Joskus tekeminen näkyi myös vapaa-ajassa, joskus työ jäi selkeästi työpäivien puolelle. Molemmat ovat tavallisia tapoja elää.
Yhteiset muistot ja hetket
Monet muistokirjoitukset sisältävät yhden tai useamman muiston. Ne voivat olla arkisia tai erityisiä, mutta niiden tehtävä on tehdä tekstistä elävä.
Muistoja ei tarvitse selittää tai perustella. Usein yksi hetki riittää kertomaan enemmän kuin pitkä kuvaus. Lukija täydentää kokonaisuuden omilla mielikuvillaan.
Jos muistot tuntuvat vaikeilta valita, ne voi myös jättää pois. Muistokirjoitus ei ole velvollisuus kertoa kaikkea.
Muistokirjoituksen laajuus ja rajaus
Muistokirjoitus voi olla lyhyt tai pidempi. Sen pituus määräytyy usein julkaisupaikan, tilanteen ja kirjoittajan jaksamisen mukaan.
Tekstiä kirjoittaessa auttaa, jos rajaa sisällön etukäteen. Mitä haluan sanoa tässä yhteydessä, juuri nyt? Kaiken ei tarvitse mahtua yhteen tekstiin.
Rajaus tekee muistokirjoituksesta usein selkeämmän ja helpommin luettavan.
Mitä muistokirjoitukseen ei ole pakko sisällyttää
Muistokirjoituksessa ei ole pakko käsitellä vaikeita suhteita, ristiriitoja tai keskeneräisiä asioita, jos ne eivät tunnu sopivilta tähän yhteyteen.
Tekstin ei tarvitse olla tunteellinen, eikä sen tarvitse selittää kirjoittajan omaa kokemusta. Asiallinen ja rauhallinen muistokirjoitus on täysin hyväksyttävä.
Kirjoittajalla on oikeus valita, mitä tuo esiin ja mitä jättää sanomatta.