Jäin miettimään miten muistoja voisi kerätä mahdollisimman helposti? Miten ne säilyisivät?

Omakohtaisesti koen, että olisin todella iloinen jos minulla olisi toisesta isoäidistäni muistona muutakin kuin kuolinilmoitus ja vihkisormus. Ne eivät kerro siitä millainen hän oli. 

Niinpä päätin kirjoittaa äidistäni muistotekstin. Millainen hän oli, mitä asioita arvosti ja mistä keskustelimme. Teksti päätyi muistokirjaksi johon liitin myös muutaman kuvan ja äidin kuolinilmoituksen. 

Tämä kirja toivoakseni säilyy seuraavalle sukupolvelle kun he janoavat tietoa menneistä ajoista ja ihmisistä. Aivan kuten minä nyt. 

Kaunismuisto on vähitellen löytänyt omaa suuntaansa muistotekstin kirjoittamisesta myös muihin mahdollisuuksiin. 

Punaisena lankana on edelleen muistaminen ja muiston säilyminen.