Kun kuolinilmoitukseen halutaan liittää runo tai laulun säe, tärkeintä on tietää kolme asiaa:
milloin lupaa ei tarvita, milloin tarvitaan ja keneltä lupa pyydetään.
Kuolinilmoitus on julkinen julkaisu. Siksi siihen sovelletaan tekijänoikeuslakia samalla tavalla kuin muihinkin julkaisuihin.
Milloin lupaa ei tarvita
Tekijän kuolemasta on yli 70 vuotta
Kyse on virsikirjan virrestä
Teksti on itse kirjoitettu
Yli 70 vuotta tekijän kuolemasta
Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Kun tämä aika on kulunut, teos on vapaasti käytettävissä.
Esimerkiksi Aleksis Kivi ja Eino Leino kuuluvat tähän ryhmään. Heidän runojaan saa käyttää kuolinilmoituksessa ilman lupaa ja ilman maksua.
Jos siis valitaan klassinen runo, jonka tekijä on kuollut yli 70 vuotta sitten, lupaa ei tarvitse selvittää.
Virsikirjan virret
Virsikirjan virret ovat tarkoitettu seurakunnan yhteiseen käyttöön. Niitä saa käyttää kuolinilmoituksessa ilman erillistä lupaa.
Tämä tekee virsistä turvallisen vaihtoehdon silloin, kun halutaan varmistaa, ettei tekijänoikeusasioita tarvitse erikseen selvittää.
Itse kirjoitettu teksti
Oma teksti on aina vapaa käyttää. Itse kirjoitettu runo, värssy tai ajatus ei vaadi lupia.
Moni päätyy lopulta tähän ratkaisuun, koska se on yksinkertainen ja varma. Samalla tekstistä tulee henkilökohtainen.
Milloin lupa tarvitaan
Tekijä on elossa
Tekijän kuolemasta on alle 70 vuotta
Kyse on suojatusta kirjallisesta teoksesta (runo, kirja, laulun sanat jne.)
Jos tekijä on elossa tai hänen kuolemastaan on kulunut alle 70 vuotta, lupa tarvitaan. Tämä koskee suurinta osaa moderneista runoilijoista ja lauluntekijöistä.
Myös lyhyt säe on suojattu. Se, että tekstiä käytetään vain muutama rivi, ei poista lupatarvetta.
Laulujen sanoitukset ovat lähes aina tekijänoikeuden suojaamia. Jos kuolinilmoitukseen halutaan esimerkiksi iskelmän tai muun tunnetun kappaleen sanoja, lupa on selvitettävä ennen julkaisua.
Jos tekstiä muokataan, lyhennetään tai käännetään, tähän tarvitaan erillinen suostumus.
Keneltä lupa pyydetään
Runot ja kirjalliset tekstit: Sanasto
Musiikkiin liittyvät oikeudet: Teosto
Tarvittaessa kustantaja tai oikeudenhaltija
Runot ja kirjalliset tekstit
Kirjallisten tekstien käyttöluvat hoidetaan Suomessa pääsääntöisesti Sanaston kautta.
Jos halutaan käyttää modernin runoilijan tekstiä kuolinilmoituksessa, lupa haetaan Sanastosta. Heiltä saa ohjeet ja tiedon mahdollisesta maksusta.
Laulujen sanat
Musiikin tekijänoikeusasioita hallinnoi Teosto. Teosto ei kuitenkaan itse myönnä lupaa laulun sanojen julkaisemiseen kuolinilmoituksessa, vaan auttaa selvittämään, kuka oikeudenhaltija on.
Käytännössä lupa kysytään:
kustantajalta, jos kappale on kustannettu
suoraan sanoittajalta tai hänen perikunnaltaan, jos kappale ei ole kustannettu
Jos ei tiedetä, kuka oikeudenhaltija on, yhteys Teostoon on hyvä lähtökohta. Sieltä ohjataan eteenpäin oikealle taholle. Tästä syystä yhteystietosivuun linkittäminen on perusteltu ratkaisu, jos erillistä lupasivua ei ole selkeästi saatavilla.
Miten lupa haetaan
Selvitetään tekijä ja kuolinvuosi
Otetaan yhteyttä oikeaan tahoon
Kerrotaan tarkasti käyttötarkoitus
Ensimmäinen vaihe on selvittää tekijän nimi ja kuolinvuosi. Jos 70 vuotta ei ole kulunut, lupa tarvitaan.
Lupaa haettaessa kerrotaan:
missä teksti julkaistaan (esimerkiksi tietty sanomalehti)
että kyse on kuolinilmoituksesta
kuinka pitkä tekstikatkelma on kyseessä
Useimmiten lupa on maksullinen ja se oikeuttaa tekstin julkaisemiseen ilmoituksessa. Maksu ei yleensä ole suuri, mutta sillä kunnioitetaan tekijän oikeutta omaan työhönsä. Samalla läheiset voivat olla varmoja siitä, että tekstiä käytetään oikeudenmukaisesti ja arvokkaalla tavalla.
Asia kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen ilmoituksen jättämistä lehteen.
Jos lupaa ei halua hakea
Jos lupaprosessi tuntuu hankalalta tai aikataulu on tiukka, vaihtoehtoja on aina.
Voidaan valita:
klassinen runo, jonka suoja-aika on päättynyt
virsikirjan säe
itse kirjoitettu teksti
pelkkä viittaus laulun nimeen ilman sanoitusta
Laulun nimi voidaan mainita ilman, että sanoja lainataan. Näin musiikin merkitys tulee esiin ilman tekijänoikeuskysymyksiä.
Muistokirjoitus vaihtoehtona
Perinteisen kuolinilmoituksen rinnalle voidaan tehdä laajempi muistokirjoitus verkossa. Siinä tekstin pituus ei ole sidottu lehden tilaan, eikä lainauksia ole pakko käyttää.
Kaunismuisto tarjoaa mahdollisuuden laatia ja jakaa muistokirjoituksen omassa tahdissa. Teksti voi olla täysin itse kirjoitettu, jolloin tekijänoikeusasioita ei tarvitse erikseen selvittää.
Tiivistetty muistilista
Lupaa ei tarvita, kun:
tekijä on kuollut yli 70 vuotta sitten
käytetään virsikirjan virttä
teksti on itse kirjoitettu
Lupa tarvitaan, kun:
tekijä on elossa
kuolemasta on alle 70 vuotta
käytetään laulun sanoitusta
Lupa haetaan:
runoihin Sanastosta
laulujen sanoihin oikeudenhaltijalta (tarvittaessa Teoston kautta selvittäen)
Mitä tekijänoikeus tarkoittaa
Kaikkia runoja, värssyjä ja laulujen sanoja ei voi käyttää vapaasti. Tekijänoikeus suojaa kirjallisia ja taiteellisia teoksia. Se tarkoittaa, että runoilijan tai sanoittajan tekstiä ei saa julkaista ilman lupaa, jos tekijä on elossa tai hänen kuolemastaan on kulunut alle 70 vuotta.
Kuolinilmoitus on julkaisun muoto, joten siihen liitetty teksti kuuluu tekijänoikeuden piiriin. Tämä voi joskus yllättää, koska monelle ilmoitus tuntuu yksityiseltä, vaikka se julkaistaan julkisessa mediassa. Siksi on tärkeää huomata, että myös pienet tekstinpätkät voivat kuulua suojan piiriin.
Milloin lupaa ei tarvita
On tilanteita, joissa lupaa ei tarvita. Esimerkiksi virsikirjan virret ovat tarkoitettu yhteiseen käyttöön, ja niitä saa käyttää kuolinilmoituksessa vapaasti. Samoin kaikki tekstit, joiden tekijän kuolemasta on yli 70 vuotta, ovat tekijänoikeudesta vapaita.
Myös omat sanat ja itse kirjoitetut värssyt ovat aina vapaita käyttää ilman lupia. Näin ollen vaihtoehtoja löytyy aina, vaikka suosikkiruno ei olisikaan heti käytettävissä. Vanhat runot ja virret ovat myös monille tuttuja ja siksi turvallinen valinta, joka luo yhteisen ymmärryksen ja tunnistettavan tunnelman.
Miten varmistaa luvallisuus
Monet lehdet ja hautaustoimistot tuntevat tekijänoikeuskäytännöt ja osaavat neuvoa. Niillä on usein valmiita värssyjä, joita voi käyttää ilman erillisiä lupia, koska oikeudet on jo hankittu. Kannattaa rohkeasti kysyä, onko valittu runo luvallinen ja mitä se käytännössä edellyttää.
Tämä helpottaa omaisten taakkaa, kun kaikki ei jää yksin selvitettäväksi. Hautaustoimistot voivat myös ehdottaa vaihtoehtoja, jos alkuperäinen toive ei ole mahdollinen. Lehtien toimituksilla puolestaan on usein tarkat ohjeet, joiden avulla ilmoituksen julkaisu sujuu ilman ongelmia.
Vaihtoehtoiset tavat: perinteiset runokokoelmat, valmiit mallivärssyt
Jos lupien hankkiminen tuntuu raskaalta, voi kääntyä valmiiden kokoelmien puoleen. Virsikirja, vanhat runokirjat ja hautaustoimistojen tarjoamat mallivärssyt tarjoavat paljon kauniita vaihtoehtoja, joita voi käyttää ilman huolta tekijänoikeudesta.
Näistä löytyy usein klassisia säkeitä, jotka ovat monille tuttuja ja siksi myös lohduttavia. Mallivärssyt on suunniteltu juuri tähän tarkoitukseen, joten niissä yhdistyvät selkeys ja tunteiden ilmaisu.
Valmiista vaihtoehdoista voi myös muokata omaan tilanteeseen sopivia, esimerkiksi vaihtamalla sanoja niin, että säe tuntuu läheisemmältä.
Laulunsäkeet osana kuolinilmoitusta
Tunnetut virret ja niiden käyttö
Monessa kuolinilmoituksessa käytetään tuttua virttä. Virsikirjan säkeet ovat vapaasti käytettävissä, ja niiden merkitys on usein syvällinen. Ne kantavat mukanaan perinnettä ja tuovat tilaan hengellisyyttä tai rauhaa. Virsi voi olla myös henkilökohtainen valinta, jos se oli vainajalle tärkeä.
Lyriikoiden käyttö tekijänoikeuden näkökulmasta
Laulujen sanoitukset ovat usein suojattuja. Jos esimerkiksi halutaan käyttää suomalaista iskelmää tai muuta tuttua kappaletta, lupa täytyy hankkia. Vaikka kyse olisi vain yhdestä säkeestä, se kuuluu tekijänoikeuden piiriin. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, ettei ilmoitukseen vahingossa tule tekstiä, jota ei saa julkaista ilman lupaa.
Musiikin henkilökohtainen merkitys
Joskus jokin laulu liittyy kiinteästi vainajan elämään – esimerkiksi kappale, jota hän lauloi itse tai joka soi tärkeissä hetkissä. Sen vuoksi houkutus käyttää laulun sanoja ilmoituksessa on suuri.
Jos tekstiin ei voi saada lupaa, voi ilmoitukseen kirjoittaa viittauksen kappaleeseen, esimerkiksi mainita sen nimen. Näin musiikin merkitys tulee esille, vaikka sanoitusta ei suoraan julkaistaisi.
Keneltä lupa kysytään
Jos kuolinilmoitukseen halutaan runo, värssy tai laulunpätkä, lupa täytyy pyytää oikeasta paikasta. Sanasto myöntää luvat kirjallisten tekstien käyttöön, kuten runoihin ja kirjailijoiden teksteihin. Jos siis kyse on runosta tai proosakatkelmasta, lupa haetaan Sanastosta.
Teosto puolestaan huolehtii musiikin tekijänoikeuksista. Tämä koskee sekä sävellyksiä että laulujen sanoituksia. Jos halutaan käyttää laulun sanoja – vaikka vain yhtä säettä – lupa kysytään Teostosta. He selvittävät, kenelle oikeudet kuuluvat, ja kertovat miten lupa hankitaan.
Joskus oikeudet ovat jakautuneet eri tahojen kesken, esimerkiksi niin, että säveltäjä on Teoston kautta ja sanoittaja Sanaston kautta. Tällöin riittää, että ottaa yhteyttä jompaankumpaan, ja he ohjaavat eteenpäin. Näin ei tarvitse itse selvittää kaikkea, vaan saa varman tiedon siitä, miten toimia oikein.
Jos kuolinilmoitukseen halutaan sisällyttää laulun sanoja, lupa täytyy pyytää aina oikeuksien haltijalta. Teosto ei itse myönnä lupaa sanoitusten julkaisuun, mutta se voi auttaa selvittämään, kenen puoleen tulee kääntyä.
- Jos kappale on kustannettu (esimerkiksi julkaistu nuottikirjassa tai levyllä), lupa kysytään kustantajalta.
- Jos kappale on kustantamaton, lupa kysytään suoraan sanoittajalta tai hänen perikunnaltaan.
- Jos et tiedä, kumpi tapaus on kyseessä, voi aina ottaa yhteyttä Teostoon, joka ohjaa oikeaan osoitteeseen.
Kun lupaa pyydetään, on hyvä kertoa tarkasti, missä ja miten tekstiä aiotaan käyttää, esimerkiksi painetussa lehdessä kuolinilmoituksessa.
On tärkeää huomata, että myös pelkkä lyhyt säe on suojattu, ja lupa tarvitaan sen julkaisemiseen. Jos tekstiä halutaan muokata, lyhentää tai kääntää, vaaditaan tähän aina erillinen suostumus.
Näin varmistetaan, että laulun sanat voidaan liittää ilmoitukseen kauniisti ja luvallisesti, ilman epäselvyyksiä tai huolta tekijänoikeuksista.
Oma teksti
Itse kirjoitettu värssy muistona
Moni yllättyy, kuinka koskettavia itse kirjoitetut sanat voivat olla. Lyhyt runo, pieni kiitos tai henkilökohtainen muisto voi riittää täyttämään ilmoituksen tarpeen. Kun sanat tulevat omasta kynästä, ne ovat ainutlaatuisia ja koskettavat juuri siksi.
Yksinkertaiset sanat riittävät
Oman tekstin ei tarvitse olla monimutkainen tai runollinen. Yksinkertaiset sanat voivat olla kaikkein puhuttelevimpia. Kuolinilmoituksessa tärkeää on aitous, ei kirjallinen taituruus. Moni lukija liikuttuu enemmän suorasta ja rehellisestä sanasta kuin monimutkaisista kielikuvista.
Lukijan kokema aitous ja läheisyys
Itse kirjoitetun tekstin vahvuus on sen aitoudessa. Kun sanat tulevat sydämestä, ne välittävät läheisyyttä tavalla, johon mikään valmis säe ei aina yllä. Lukija voi tuntea, että juuri tämä oli se tapa, jolla perhe halusi sanoa hyvästit. Se tekee ilmoituksesta syvästi henkilökohtaisen ja samalla lohdullisen.
Vaihtoehto kuolinilmoitukselle
Perinteisen kuolinilmoituksen rinnalla on mahdollista tehdä myös muistokirjoitus Kaunismuistoon. Se on henkilökohtainen tapa kertoa läheisen poismenosta ja tallentaa muistoja, joita voi jakaa sukulaisille ja ystäville. Muistokirjoitus voi sisältää samoja tietoja kuin ilmoitus, mutta sen pituus ja muoto ovat vapaammat.