Kaikki eivät pidä puhetta muistotilaisuudessa. Silti mielessä saattaa olla mitä pitäisi sanoa. Pitäisikö kertoa muisto? Kiittää? Riittääkö pari sanaa?
Yleensä muistotilaisuudessa ei odoteta täydellisiä puheita ja sanoja. Tunne saa näkyä ja sydämestä tulevat sanat muistetaan usein paremmin kuin tarkkaan hiotut puheet.
Kauniita sanoja tärkeämpää on aitous
Muistotilaisuutta ja puheita varten verkosta löytyy runoja, sitaatteja ja muistovärssyjä lähes loputtomasti. Niistä voi saada ajatuksia, mutta ne eivät yleensä ole se asia, joka koskettaa kuulijoita eniten.
Usein mieleen jäävät tavalliset sanat. Sellaiset, jotka olisi voinut sanoa myös kahvipöydässä tai yhteisellä kävelyllä. Kun ihminen puhuu omista kokemuksistaan, kuulijat tunnistavat sen nopeasti.
Muistotilaisuudessa ei tarvitse kuulostaa kirjailijalta tai puhujalta. Läsnäolijat haluavat kuulla jotain aidosti menetettyyn henkilöön liittyvää. Myöhemmin muistetaan se, että joku puhui sydämestään. Harva muistaa tarkkoja sanamuotoja.
Jos miettii, mitä sanoa muistotilaisuudessa, kannattaa usein unohtaa hetkeksi koko puhe. Sen sijaan voi miettiä yhtä muistoa.
Mikä tilanne tulee ensimmäisenä mieleen? Milloin naurettiin yhdessä? Milloin toinen auttoi tai yllätti? Usein juuri tällaisista hetkistä löytyy puheen ydin.
Yksi tällainen muisto kertoo ihmisestä usein enemmän kuin pitkä luettelo hänen elämästään.
Joskus muutama lause riittää kertomaan olennaisen. Puheen pituudella ei ole merkitystä. Esimerkiksi kiitos yhteisestä ajasta tai yksi muisto voi olla täysin riittävä.
Entä jos puhuminen on vaikeaa?
Surun keskellä ajatusten kokoaminen voi tuntua vaikealta. Voi tuntua, ettei osaa sanoa mitään, vaikka mielessä liikkuu paljon asioita.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa olla itselleen armollinen. Kaikkia tunteita ei tarvitse pukea sanoiksi. Myöskään puheen ei tarvitse kertoa kaikkea, mitä sydämessä liikkuu.
Tällöin voi kokeilla kirjoittamista. Ajatuksia voi kirjata ilman järjestystä ja katsoa myöhemmin, mitä niistä haluaa jakaa muille.
Joskus kaikkein rehellisin alku on yksinkertainen toteamus siitä, että sanoja on vaikea löytää. Useimmat kuulijat ymmärtävät sen oikein hyvin.
Mitä voi sanoa läheisenä?
Puolison, lapsen, vanhemman tai sisaruksen näkökulmasta muistaminen on usein hyvin henkilökohtaista. Silloin puheeseen nousevat yhteinen elämä ja yhteiset kokemukset.
Moni kertoo siitä, millainen ihminen oli arjessa. Millaisia tapoja hänellä oli. Mitkä asiat toivat iloa tai saivat hänet innostumaan. Juuri nämä yksityiskohdat tekevät muistoista elävän kuulijoiden mielissä.
Läheisen ei tarvitse yrittää puhua kaikkien puolesta. Riittää, että kertoo omasta suhteestaan vainajaan. Se on näkökulma, jota kukaan muu ei voi tarjota..
Mitä voi sanoa ystävänä tai tuttavana?
Joku voi epäröidä puhumista siksi, ettei kuulu aivan lähimpään perheeseen. Silti ystävän tai tuttavan kertoma muisto voi olla erittäin arvokas.
Ihminen näyttäytyy eri tavoin eri ihmisille. Työkaveri voi tuntea puolen, jota perhe ei koskaan nähnyt. Harrastuskaveri voi muistaa tilanteita, joista läheisillä ei ole tietoa.
Yksi lämmin muisto tai kertomus yhteisestä hetkestä voi täydentää kuvaa ihmisestä merkittävästi. Juuri tällaiset kertomukset rikastuttavat muistotilaisuutta. Moni omainen on myöhemmin kiitollinen siitä, että sai kuulla uusia asioita ja muistoja läheisestään.
Voiko puheessa olla huumoria?
Suomessa ajatellaan joskus, että muistotilaisuuden pitäisi olla vakava alusta loppuun. Todellisuudessa monet lämpimimmistä muistotilaisuuksista sisältävät myös naurua.
Jos vainaja oli huumorintajuinen ihminen, siitä voi kertoa. Hauska sattumus tai hyväntahtoinen muisto ei vähennä tilaisuuden arvokkuutta. Päinvastoin se voi tuoda ihmisen persoonan näkyviin tavalla, johon vakavat sanat eivät pysty.
Tärkeää on sävy. Tarkoituksena ei ole viihdyttää yleisöä vaan muistella ihmistä sellaisena kuin hän oli.
Mitä kannattaa välttää?
Muistotilaisuudessa ei tarvitse varoa jokaista sanaa, mutta muutama asia on hyvä pitää mielessä. Tilaisuuden tarkoitus on kunnioittaa vainajaa ja tukea läheisiä.
Jos aikoo puheessa käsitellä vaikeita ristiriitoja tai kipeitä perheasioita, kannattaa miettiä tarkkaan, onko muistotilaisuus niille oikea paikka. Useimmiten tällaiset keskustelut kuuluvat toiseen hetkeen.
Myös liian pitkät puheenvuorot voivat viedä huomiota muilta. Kun pysytään olennaisessa, kuulijoiden on helpompi seurata mukana.
Yleensä hyvä ohjenuora on yksinkertainen: puhu niin kuin puhuisit ihmisestä hänen läheistensä seurassa.
Muistaminen jatkuu puheiden jälkeen
Moni huomaa muistotilaisuuden jälkeen jäävänsä pohtimaan kuulemiaan tarinoita. Joku kertoi hauskan sattumuksen, toinen muisteli yhteistä matkaa ja kolmas kuvasi vainajaa tavalla, jota ei ollut aiemmin ajatellut.
Muistojen sivulla nämä muistot voi tallentaa myös myöhempiä vuosia varten. Muistotilaisuuteen voi tulostaa QR-koodin, jonka kautta vieraat pääsevät vainajan muistojen sivulle lisäämään vieraskirjaan omia muistojaan.
Tutustu muistojen sivuun tästä.
Sivun sisällöstä on mahdollista painaa kirja, jossa tekstit säilyvät sukupolvelta toiselle.
Muistotilaisuus kestää yhden päivän. Muistot voivat säilyä paljon pidempään.