Aloittaminen on usein vaikeinta. Sanat voivat tuntua kömpelöiltä, turhilta tai yksinkertaisesti liian pieniltä kuvaamaan kaikkea, mitä haluaisit sanoa.
Alla on viisi ajatusta joiden avulla voi löytää kirjoittamisen alun silloinkin, kun mieli on sumuinen ja sanat kateissa.
Mistä voi aloittaa, kun sanat puuttuvat?
- Kirjoita yksi lause, vaikka keskeneräinen
Joskus ensimmäinen lause on vain luonnos, joka ei edes jää lopulliseen tekstiin. Mutta kun sen saa kirjoitettua, jokin liikahtaa. ”Hän oli…” tai ”Minä kaipaan…” – niistä voi kasvaa kokonainen kirjoitus. Ei tarvitse tietää, mihin päätyy, kunhan aloittaa. - Aloita muistosta, ei kokonaisuudesta
Älä yritä kirjoittaa koko elämää yhteen tekstiin. Valitse yksi muisto – nauru kahvipöydässä, yhteinen matka tai hetki hiljaisuudessa. Se riittää aluksi. Kun kirjoitat yksityiskohdasta, sanat kuljettavat eteenpäin kuin itsestään. - Kirjoita ensin paperille, älä suoraan julkaisuun
Jos kirjoittaminen tuntuu painostavalta, ota tyhjä paperi. Kirjoita siihen, vaikka et vielä tietäisi mitä haluat sanoa. Paperille saa olla rosoinen, keskeneräinen ja toisteinen. Kirjoitus kirkastuu, kun sen antaa ensin olla epätäydellinen.
Mitä voi sanoa aluksi?
- ”Kaipaan sinua” riittää
Jos kaikki sanat tuntuvat liian suurilta tai pieniltä, voit aloittaa näin: ”Kaipaan sinua.” Se on totta, ja se kantaa. Ei tarvitse rakentaa heti muuta, jos tunne on vielä suuri. Tämä lause voi olla sekä alku että koko kirjoitus. - Voit aloittaa kysymyksellä tai toteamuksella
”Missä olet nyt?” tai ”Et ole enää tässä.” – nämä lauseet ovat yksinkertaisia mutta täynnä tunnetta. Kysymys ei vaadi vastausta, ja toteamus ei kaipaa perusteluja. Ne voivat avata muistojen virran. - Myös hiljaisuus voi olla alku
Joskus voi kirjoittaa: ”En tiedä mitä sanoa.” Se on rehellistä ja ymmärrettävää. Sanojen puute kertoo tunteista, joita ei voi vielä pukea muotoon. Siitäkin voi kasvaa kirjoitus, jossa on tilaa hengittää.
Miten pääsee alkuun ilman painetta?
- Kirjoita ensin itsellesi, älä muille
Ajattele, että kirjoitat vain itseäsi varten. Et julkaistavaksi, et muistotilaisuutta varten – vain purkaaksesi jotakin sisältä. Kun ei tarvitse miettiä lukijaa, sanat tulevat vapaammin. Myöhemmin voit päättää, jaatko niitä. - Sano se, mitä olisit halunnut sanoa
Kirjoita kuin puhuisit hänelle vielä kerran. Mitä haluaisit sanoa, jos saisit vielä yhden hetken? Tämä voi auttaa sanomaan ääneen ne asiat, jotka jäivät hiljaisiksi. Se voi olla kiitos, pyyntö tai vain ”minulla on ikävä.” - Aloita kuin kirjeenä läheiselle
Voit kirjoittaa: ”Rakas…” ja antaa kynän kuljettaa. Kirjemuoto vapauttaa, koska se tuntuu tutulta. Se on henkilökohtainen ja suora, eikä tarvitse miettiä rakennetta tai tyyliseikkoja. Monet muistokirjoitukset alkavat näin, huomaamatta.
Entä jos tuntuu, ettei osaa kirjoittaa?
- Et tarvitse oikeita sanoja, vain omia
Kirjoittaminen ei ole taito, joka mitataan kieliopilla tai sanavalinnoilla. Jos sanat tulevat sinusta, ne ovat oikeita. ”Olen surullinen” voi olla kauneinta, mitä voi sanoa. Sinun kokemuksesi on ainutlaatuinen – ja juuri siksi arvokas. - Kirjoitus voi olla hyvin lyhyt
Yksi virke voi riittää. Kaksi lausetta, jotka sanovat kaiken oleellisen. ”Sinä lähdit – ja minä jäin.” Ei tarvitse venyttää tai koristella. Lyhyys voi olla voimaa. - Tyyli saa olla arkinen, yksinkertainen
Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa runollisesti. Voit kirjoittaa kuten puhuisit kahvipöydässä. ”Oli hyvä, että olit olemassa.” Tällainen sävy on usein lähimpänä totuutta – ja se koskettaa.
Mitä kannattaa muistaa kirjoittamisen hetkellä?
- Et ole yksin tunteidesi kanssa
Vaikka kirjoitat yksin, moni muukin on kulkenut saman polun. Suru yhdistää. Tieto siitä, että muutkin ovat etsineet sanoja, voi lohduttaa. Et ole yksin tässä tunteessa, etkä sen kirjoittamisessa.