Muistopuheita on erilaisia, riippuen siitä missä asemassa puheen pitäjä on vainajaan nähden. Pitääkö puheen ystävä, sukulainen tai työkaveri.. Joka tapauksessa puheessa näkyy puheen pitäjän kannalta nähtynä muistot, yhteiset hetket, kiitollisuus ja kaikki se, mitä halutaan sanoa vielä kerran ääneen.

Muistopuheen arvo ei pääty muistotilaisuuteen. Se voi olla yksi tärkeimmistä teksteistä, joka läheisestä koskaan kirjoitetaan. Siksi se ansaitsee tulla säilytetyksi.

Muistopuhe voidaan kirjoittaa ihmisestä, joka eli pitkän elämän, mutta aivan yhtä hyvin lapsesta tai aikuisesta, jonka aika jäi liian lyhyeksi. Elämän pituus ei ratkaise sitä, kuinka paljon ihminen merkitsi läheisilleen. Jokainen elämä jättää jäljen. Jokainen elämä ansaitsee tulla muistetuksi.

Lue lisää..

• Mikä muistopuhe on?
• Miten aloittaa?
• Muistopuhe hautajaisiin saa kuulostaa omalta
• Muistopuhe esimerkki – inspiraatiota, ei valmis malli
• Muistopuhe voi olla alku
• Muistosivu kokoaa muistot yhteen
• Muistot eivät kuulu vain yhteen päivään

Mikä muistopuhe on?

Muistopuheen ei tarvitse olla elämänkerta eikä luettelo saavutuksista. Sen ei myöskään tarvitse kertoa kaikkea, mitä ihmisen elämässä tapahtui vaan millainen ihminen hän oli.

Puhe voi kulkea vuosikymmenten halki ja pysähtyä elämän tärkeisiin vaiheisiin. Toisinaan puhe rakentuu yhden ajatuksen ympärille. Muutama lämmin muisto voi kertoa ihmisestä enemmän kuin pitkä kertomus hänen elämästään.

Puhe voi olla rauhallinen, iloinen, liikuttava tai jopa hymyä herättävä. Surun keskelläkin muistellaan usein hetkiä, jotka saavat ihmiset naurahtamaan. Se ei vähennä muistotilaisuuden arvokkuutta. Päinvastoin. Se muistuttaa siitä, että elämässä oli paljon hyvää.

Muistopuhetta ei kirjoiteta yleisöä varten. Se kirjoitetaan ihmisestä, joka on ollut tärkeä. Kun tämä ajatus kulkee mukana, sanojen ei tarvitse olla täydellisiä. Riittää, että ne ovat totta.

Miten aloittaa

Ensimmäistä lausetta ei tarvitse etsiä väkisin.

Paljon helpompaa on unohtaa hetkeksi koko muistopuhe ja ajatella ihmistä, josta olet kirjoittamassa. Millainen hän oli silloin, kun kukaan ei yrittänyt olla mitään erityistä? Millaisena hänet muistetaan kotona, ystävien seurassa tai tavallisessa arjessa?

Usein juuri siitä löytyy muistopuheen alku.

Kirjoittamista ei tarvitse tehdä yhdellä istumalla. Välillä kannattaa sulkea tietokone tai laskea kynä pöydälle ja antaa ajatusten levätä. Kun tekstiin palaa myöhemmin, huomaa usein aivan uusia asioita. Muisto, joka ei tullut mieleen eilen, voikin seuraavana päivänä tuntua siltä, että juuri se kuuluu muistopuheen sydämeen.

Muistopuheen kirjoittaminen ei ole suoritus. Se on tapa pysähtyä yhden elämän äärelle. Siksi teksti saa syntyä rauhassa.

Muistopuhe hautajaisiin saa kuulostaa omalta

Muistotilaisuudessa kukaan ei odota täydellistä puhetta.

Läheiset kuuntelevat sanoja aivan eri tavalla kuin tavallisessa juhlapuheessa. He eivät arvioi esiintymistä tai sitä, kuinka kauniisti jokin lause on muotoiltu. He kuuntelevat ihmistä, joka kertoo toisesta ihmisestä.

Siksi muistopuhe saa kuulostaa omalta.

Jos ääni värähtää tai sanat hetkeksi katoavat, se kuuluu tilanteeseen. Myös paperista lukeminen on täysin luonnollista. Moni huomaa vasta puhuessaan, kuinka paljon tunteita muistot herättävät. Pieni tauko ei riko puhetta. Se kertoo vain siitä, että sanat ovat merkityksellisiä.

Muistopuheesta jää harvoin mieleen yksittäinen lause. Sen sijaan mieleen jää tunne. Se, että puheessa oli ihminen läsnä.

Muistopuhe esimerkki – inspiraatiota, ei valmis malli

Kun etsii muistopuheen esimerkkiä, tarkoitus ei yleensä ole löytää valmista puhetta.

Paljon useammin etsitään sitä ensimmäistä ajatusta, joka auttaa aloittamaan. Sellaista lausetta, jonka jälkeen omat muistot alkavat nousta pintaan.

Valmista mallia ei kuitenkaan kannata yrittää seurata liian tarkasti. Jokainen elämä on erilainen, ja juuri siksi myös jokainen muistopuhe on erilainen. Toisen kirjoittama teksti voi näyttää suunnan, mutta tärkeimmät sanat löytyvät aina omista muistoista.

Joskus kaikkein yksinkertaisin lause jääkin elämään pisimmäksi aikaa. Ei siksi, että se olisi kauniisti kirjoitettu, vaan siksi, että se tuntuu aidolta.

Muistopuhe voi olla alku

Muistopuhe kirjoitetaan yhtä päivää varten, mutta sen ei tarvitse jäädä vain siihen päivään.

Muistotilaisuuden jälkeen puhe päätyy helposti mapin väliin tai tietokoneen kansioon. Sinne se saattaa jäädä vuosiksi, vaikka juuri siihen on kirjoitettu paljon sellaista, mitä läheiset haluaisivat lukea vielä myöhemminkin.

Siksi muistopuhe voi olla alku.

Kun puhe tallennetaan muistosivulle, se ei jää yksin. Sen rinnalle voidaan lisätä valokuvia eri elämänvaiheista, muistokirjoitus ja muita hetkiä, jotka tuntuvat tärkeiltä säilyttää. Muistot eivät enää ole yhdessä paperissa, vaan paikassa, johon niihin on helppo palata.

Muistot eivät myöskään valmistu muistotilaisuuden päivänä.

Vasta kuukausien tai vuosien kuluttua mieleen voi nousta uusia asioita. Vanha valokuva löytyy laatikosta. Joku kertoo tarinan, jota et ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Yhtäkkiä mieleen palautuu pieni hetki, joka tuntuu liian tärkeältä unohtaa.

Silloin muistosivulle voidaan palata uudelleen.

Muistopuhe ei ole enää vain yksi teksti. Se on saanut ympärilleen lisää muistoja.

Muistosivu kokoaa muistot yhteen

Muistopuhe kertoo yhden ihmisen ajatukset ja muistot.

Ajan myötä niiden rinnalle voi tulla myös muiden läheisten muistoja. Vieraskirjaan kirjoitetut viestit eivät toista muistopuhetta, vaan täydentävät sitä. Jokainen muistaa saman ihmisen hieman eri tavalla, ja juuri siitä syntyy jotain arvokasta.

Vähitellen muistosivusta muodostuu paikka, jossa yhden ihmisen elämä näkyy monesta näkökulmasta. Siellä ovat sanat, jotka lausuttiin hautajaisissa, valokuvat eri vuosilta ja muistot, joita ei ehkä muistotilaisuudessa vielä osattu kertoa.

Se on yksi Kaunismuiston ajatuksista.

Muistojen ei tarvitse mahtua yhteen päivään.

Niitä voidaan täydentää myöhemmin, silloin kun ne nousevat mieleen.

Halutessaan muistopuheen, valokuvat ja vieraskirjan muistot voidaan myöhemmin koota myös painetuksi muistokirjaksi. Silloin muistot eivät säily vain digitaalisesti, vaan niitä voidaan selailla vielä vuosien ja sukupolvienkin päästä.

Muistot eivät kuulu vain yhteen päivään

Hautajaiset ovat yksi päivä.

Muistaminen jatkuu paljon pidempään.

Muistopuhe on usein ensimmäinen teksti, jossa pysähdytään sanoittamaan sitä, millainen ihminen oli ja mitä hän merkitsi läheisilleen. Sen arvo ei vähene muistotilaisuuden jälkeen. Päinvastoin. Ajan kuluessa samat sanat voivat saada uusia merkityksiä.

Ehkä juuri siksi muistopuhe ansaitsee tulla säilytetyksi.

Kun sen rinnalla ovat valokuvat, läheisten kirjoittamat muistot ja yhteinen paikka, johon niitä voidaan lisätä myös myöhemmin, yhdestä puheesta kasvaa jotain paljon suurempaa. Siitä tulee osa elämäntarinaa, johon voidaan palata aina uudelleen.

Muistopuheen ei tarvitse päättyä viimeiseen lauseeseen.

Se voi olla alku.