Muistotilaisuudessa pidettävä puhe voi tuntua suurelta tehtävältä. Useimmiten sitä ei kuitenkaan muisteta sen perusteella, kuinka hienosti se oli kirjoitettu. Mieleen jäävät ne hetket, joissa puhuttiin aidosti ihmisestä, jonka moni oli tuntenut ja jota oli tultu muistamaan.

Sisällysluettelo

• Pitääkö muistotilaisuudessa pitää puhe?
• Hyvä puhe ei ole elämäkerta
• Mistä muistopuheen voi aloittaa?
• Millaisia asioita puheessa kannattaa kertoa?
• Entä jos tunteet tulevat kesken puheen?
• Kuinka pitkä muistopuheen pitäisi olla?
• Voiko puheen lukea paperista?
• Muistopuhe jää elämään kuulijoiden mieleen
• Muistoja voi kerätä myös puheen jälkeen

Pitääkö muistotilaisuudessa pitää puhe?

Moni ajattelee muistotilaisuutta suunnitellessaan, että jonkun täytyy pitää puhe. Todellisuudessa mitään velvollisuutta ei ole. Muistotilaisuus voi olla hyvin koskettava myös ilman virallista muistopuhetta. Joissakin perheissä tärkeintä on yhteinen kahvihetki ja keskustelu läheisten kanssa.

Toisinaan puheen pitäminen tuntuu kuitenkin luontevalta. Se antaa mahdollisuuden kertoa ääneen asioita, joita ei ehkä muuten tulisi sanottua. Samalla se auttaa kokoamaan yhteen ihmisen elämää ja merkitystä läheisilleen.

Puheen pitäjän ei tarvitse olla hyvä esiintyjä. Muistotilaisuudessa ei arvioida puhetaitoa eikä esiintymisvarmuutta. Ihmiset kuuntelevat ennen kaikkea sitä, mitä kerrotaan ihmisestä, jota on tultu muistamaan.

Moni yllättyy jälkeenpäin huomatessaan, kuinka armollinen yleisö muistotilaisuudessa on. Kukaan ei odota täydellistä suoritusta. Läsnäololla ja aitoudella on paljon suurempi merkitys kuin hiotulla esityksellä.

Hyvä puhe ei ole elämäkerta

Muistopuhetta kirjoittaessa tulee helposti tunne, että mukaan pitäisi mahduttaa koko elämä. Syntymäpaikka, koulut, työura, harrastukset, perhe ja kaikki tärkeät tapahtumat. Lopputuloksena voi olla pitkä luettelo asioita, joista kukaan ei lopulta saa kunnollista otetta.

Usein mieleenpainuvimmat muistopuheet rakentuvat paljon pienemmistä asioista. Yksi muisto, yksi tapa tai yksi luonteenpiirre voi kertoa ihmisestä enemmän kuin pitkä lista elämänvaiheita. Jos joku muistetaan aina avuliaana, huumorintajuisena tai rauhallisena ihmisenä, juuri siitä kannattaa puhua.

Kuulijat eivät yleensä kaipaa täydellistä yhteenvetoa elämästä. He kaipaavat tunnetta siitä, että ihminen tulee hetkeksi läsnä olevaksi muistojen kautta. Siihen riittää usein muutama hyvin valittu kertomus.

Moni muistotilaisuudessa kuultu puhe jää mieleen juuri siksi, että siinä kerrottiin jotain tuttua ja tunnistettavaa. Jotain sellaista, jonka kuulijat saattoivat nyökäten tunnistaa omista kokemuksistaan.

Mistä muistopuheen voi aloittaa?

Puheen alku tuntuu monesta kaikkein vaikeimmalta. Tyhjä paperi näyttää suurelta, eikä ensimmäistä lausetta tunnu löytyvän. Usein helpoin tapa on unohtaa hetkeksi koko puheen kirjoittaminen ja miettiä ihmistä, josta aikoo puhua.

Mikä asia tulee ensimmäisenä mieleen? Mikä piirre sai muut tunnistamaan hänet? Millainen hän oli arjessa? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat usein paljon arvokkaampia kuin viralliset tiedot elämästä.

Muistopuheen voi aloittaa myös muistolla. Esimerkiksi kertomalla tilanteesta, joka kuvaa hyvin vainajan luonnetta. Tällainen alku vie kuulijat heti lähelle ihmistä eikä jää etäiseksi.

Hyvä alku ei pyri vaikuttamaan kuulijoihin. Sen tehtävänä on kutsua ihmiset mukaan muistamaan samaa ihmistä. Kun tämän muistaa, paine onnistumisesta vähenee huomattavasti.

Millaisia asioita puheessa kannattaa kertoa?

Muistopuheessa kannattaa kertoa asioista, jotka tekevät ihmisestä ihmisen. Millainen hän oli läheisenä, ystävänä, puolisona, vanhempana tai työtoverina. Mitkä asiat olivat hänelle tärkeitä ja mistä hänet muistetaan.

Moni puhuu harrastuksista, työstä tai saavutuksista. Ne voivat olla tärkeä osa puhetta, mutta usein kaikkein koskettavimmat kohdat liittyvät tavalliseen elämään. Siihen, miten ihminen kohtasi muita tai millaisen jäljen hän jätti ympärilleen.

Myös huumorille on usein tilaa. Suomessa muistotilaisuudet eivät ole pelkästään surullisia tapahtumia. Moni vainaja muistetaan juuri naurun, lämpimien muistojen ja yhteisten sattumusten kautta. Tällaiset tarinat voivat tuoda tilaisuuteen lohtua ja helpotusta.

Puheessa ei tarvitse peittää ihmisen persoonaa. Jos vainaja oli suorapuheinen, hauska tai omalaatuinen, myös siitä voi kertoa. Aito kuva ihmisestä on yleensä arvokkaampi kuin siloteltu versio.

Entä jos tunteet tulevat kesken puheen?

Tämä on yksi yleisimmistä huolista. Moni pelkää etukäteen, että ääni murtuu tai puhe keskeytyy kyyneliin. Usein juuri tämä pelko aiheuttaa enemmän jännitystä kuin itse puheen pitäminen.

Todellisuudessa tunteet kuuluvat muistotilaisuuteen. Kukaan ei ylläty, jos puheen aikana joutuu hetkeksi pysähtymään. Päinvastoin monet kuulijat ymmärtävät tilanteen hyvin, koska he kokevat samoja tunteita.

Jos puhe keskeytyy hetkeksi, mitään ei tarvitse tehdä. Voi hengittää rauhassa, ottaa kulauksen vettä tai jatkaa sitten, kun siltä tuntuu. Muistotilaisuudessa ei ole kiire.

Moni jälkeenpäin huomaa, ettei kuulijat muistaneet kyyneleitä tai taukoja. He muistivat sen, mitä puheessa kerrottiin ihmisestä, jota oli tultu muistamaan.

Kuinka pitkä muistopuheen pitäisi olla?

Muistopuheen pituutta mietitään usein turhaan. Hyvä puhe voi kestää kolme minuuttia tai kymmenen minuuttia. Ratkaisevaa ei ole kellosta mitattu aika vaan sisältö.

Useimmat muistopuheet ovat melko lyhyitä. Ihmiset jaksavat keskittyä paremmin, kun puheessa pysytään olennaisessa. Liian pitkä puhe voi hajottaa huomion, vaikka sisältö olisi kuinka hyvää.

Jos puhetta kirjoittaessa huomaa toistavansa samoja asioita, tekstiä voi usein lyhentää. Yksi hyvä muisto on arvokkaampi kuin viisi samansuuntaista kertomusta.

Moni yllättyy siitä, kuinka paljon asiaa mahtuu muutamaan minuuttiin. Useimmiten lyhyt ja lämmin puhe jää paremmin mieleen kuin pitkä ja perusteellinen esitys.

Voiko puheen lukea paperista?

Voi, ja hyvin moni tekeekin niin.

Muistotilaisuudessa ei odoteta ulkoa opeteltua puhetta. Päinvastoin paperista lukeminen tuo usein puhujalle turvallisuuden tunnetta ja auttaa keskittymään siihen, mitä haluaa sanoa.

Moni kirjoittaa puheen valmiiksi juuri siksi, ettei tärkeä ajatus unohdu jännityksen tai tunteiden vuoksi. Se on täysin luonnollista.

Joskus paperista luettu puhe kuulostaa jopa harkitummalta kuin täysin vapaasti puhuttu. Tärkeintä ei ole tapa, jolla puhe pidetään, vaan sisältö, jonka kuulijat saavat mukaansa.

Muistopuhe jää elämään kuulijoiden mieleen

Muistopuheen merkitystä ei aina huomaa heti. Tilaisuuden aikana huomio voi olla monessa asiassa, ja päivä kuluu nopeasti eteenpäin. Silti monet puheessa kuullut ajatukset jäävät elämään pitkäksi aikaa.

Joku saattaa muistella vuosienkin päästä yhtä lausetta tai tarinaa. Toinen muistaa hetken, jolloin ymmärsi jotain uutta ihmisestä, jonka luuli tuntevansa hyvin.

Muistopuhe voi auttaa myös läheisiä näkemään, kuinka monella tavalla vainaja vaikutti muiden ihmisten elämään. Se tuo yhteen erilaisia näkökulmia ja kokemuksia.

Siksi muistopuhe ei ole vain ohjelmanumero. Se on yksi tapa tallentaa muistoja ja jakaa niitä eteenpäin.

Muistoja voi kerätä myös puheen jälkeen

Muistotilaisuudessa kuullaan usein tarinoita, jotka eivät päädy varsinaiseen puheeseen. Kahvipöydässä joku muistaa vanhan työmatkan, toinen kertoo yhteisestä harrastuksesta ja kolmas muistelee tapahtumaa, jota muut eivät olleet koskaan kuulleet.

Kaunismuiston muistosivulla nämä muistot voidaan tallentaa myöhempiä vuosia varten. Muistotilaisuuteen voidaan liittää QR-koodi, jonka kautta vieraat pääsevät lukemaan muistokirjoituksen ja kirjoittamaan oman muistonsa tai tervehdyksensä.

Moni huomaa myöhemmin, että juuri nämä pienet kertomukset muodostuvat kaikkein arvokkaimmiksi. Ne täydentävät kuvaa ihmisestä tavalla, johon yksittäinen puhe ei koskaan yksin pysty.

Muistotilaisuus kestää yhden päivän. Muistot voivat säilyä paljon pidempään.